Tässä tulevia Black Motor keikkoja. Menkää ihmeessä paikalle, jos osuu kohdalla tai edes lähelle!
11.11. Telakka, Tampere
16.11. Karjalantalo, Kerubin kellari, Joensuu
18.11. Vakiopaine, Jyväskylä
16.12. Klubi, Tampere
17.12. Vastavirta-klubi, Tampere
21.12. Rytmihäiriöklubi, Juttutupa, Helsinki
Kauriala Society - Free jazz and improvised music since 2010!
torstai 10. marraskuuta 2011
tiistai 8. marraskuuta 2011
Desibeli.net Review/Arvostelu!
Taas yksi neljän tähden arvostelu Hoojaalle! Tällä kertaa Desibeli.netissä
Yet another four star review for the Hoojaa album! This time at Desibeli.net
Yet another four star review for the Hoojaa album! This time at Desibeli.net
Black Motor: Hoojaa
Kauriala Society
Ahkerasti siellä sun täällä häärivä Tampereen free jazz -kone Black Motor on tällä kertaa lainamateriaalin kimpussa. Hoojaa-levylle on koottu seitsemän uudelleenluentaa Markku Peltolan Buster Keatonin orkesterista sekä Tamposta tutun säveltäjän Kusti Vuorisen teoksista. Kolme kappaleista on peräisin Vuorisen vuoden 2005 LP:ltä Suurin onni, neljä perustuu uusiin sävellyksiin.
Black Motorin kolmikko, eli kontrabasisti Ville Rauhala, rumpali Simo Laihonen ja saksofonisti Sami Sippola tunnetaan kyvystään luoda väkevää musiikkia etenkin live-tilanteissa. Myös tutun materiaalin suhteen ideoita tuntuisi riittävän. Hoojaan kansanmusiikista ammentavat sävellykset toimivat Black Motorin jazz-sovituksina hienosti.
Koska levyn kappaleet ovat sävellyksiä, niiden muoto on varsin kurinalainen eikä säikäytä pois ennen kuin yhtye on saanut houkutelluksi peremmälle. Melodiat toistuvat, ja kaikessa on yllättävän paljon järkeä (free jazz -asteikolla). Tämä ei tarkoita, etteikö yhtye revittelisi tai syöksyisi pää edellä tuntemattomaan. Nimenomaan se on sen tehtävä, ja kunhan kappaleen teema on esitelty, trio heittäytyy virran vietäväksi. Tutun (tai jonkinlaisia sääntöjä noudattavaksi tunnistettavan) ja vapaamman ilmaisun välinen jännite tekee Hoojaasta dynaamisen kokemuksen.
Black Motor on Hoojaalla välillä hyvinkin helposti lähestyttävä. Esimerkiksi Nyrkkikyllikkivalssi svengaa niin hyvin, että sen esittäjää voisi luulla miksi tahansa jazz-kokoonpanoksi, joka sattuu esittämään hieman tavanomaisesta poikkeavia sointukulkuja (toki meillä Pohjolassa suomalais-ugrilainen arktisuus kuuluu kuvioihin). Myös Voodoojenkka lienee helposti nieltävä pala ainakin niille, joille esimerkiksi Bad Ass Brass Bandin tuotanto on tuttua. Toisessa ääripäässä ovat Yksin kaukana ja Kansan laulu, joiden kilistely lienee lähimpänä sitä, mihin Black Motorin jazzista usein käytetty sana ”free” liitetään.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on tasapainoinen levy, jossa riittää kuunneltavaa.
Ahkerasti siellä sun täällä häärivä Tampereen free jazz -kone Black Motor on tällä kertaa lainamateriaalin kimpussa. Hoojaa-levylle on koottu seitsemän uudelleenluentaa Markku Peltolan Buster Keatonin orkesterista sekä Tamposta tutun säveltäjän Kusti Vuorisen teoksista. Kolme kappaleista on peräisin Vuorisen vuoden 2005 LP:ltä Suurin onni, neljä perustuu uusiin sävellyksiin.
Black Motorin kolmikko, eli kontrabasisti Ville Rauhala, rumpali Simo Laihonen ja saksofonisti Sami Sippola tunnetaan kyvystään luoda väkevää musiikkia etenkin live-tilanteissa. Myös tutun materiaalin suhteen ideoita tuntuisi riittävän. Hoojaan kansanmusiikista ammentavat sävellykset toimivat Black Motorin jazz-sovituksina hienosti.
Koska levyn kappaleet ovat sävellyksiä, niiden muoto on varsin kurinalainen eikä säikäytä pois ennen kuin yhtye on saanut houkutelluksi peremmälle. Melodiat toistuvat, ja kaikessa on yllättävän paljon järkeä (free jazz -asteikolla). Tämä ei tarkoita, etteikö yhtye revittelisi tai syöksyisi pää edellä tuntemattomaan. Nimenomaan se on sen tehtävä, ja kunhan kappaleen teema on esitelty, trio heittäytyy virran vietäväksi. Tutun (tai jonkinlaisia sääntöjä noudattavaksi tunnistettavan) ja vapaamman ilmaisun välinen jännite tekee Hoojaasta dynaamisen kokemuksen.
Black Motor on Hoojaalla välillä hyvinkin helposti lähestyttävä. Esimerkiksi Nyrkkikyllikkivalssi svengaa niin hyvin, että sen esittäjää voisi luulla miksi tahansa jazz-kokoonpanoksi, joka sattuu esittämään hieman tavanomaisesta poikkeavia sointukulkuja (toki meillä Pohjolassa suomalais-ugrilainen arktisuus kuuluu kuvioihin). Myös Voodoojenkka lienee helposti nieltävä pala ainakin niille, joille esimerkiksi Bad Ass Brass Bandin tuotanto on tuttua. Toisessa ääripäässä ovat Yksin kaukana ja Kansan laulu, joiden kilistely lienee lähimpänä sitä, mihin Black Motorin jazzista usein käytetty sana ”free” liitetään.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on tasapainoinen levy, jossa riittää kuunneltavaa.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Hämeen Sanomat Review/Arvostelu!
Tässä kuvatiedostona Hämeen Sanomissa ollut Hoojaa arvostelu.
Here's another review. This time it's from the local newspaper Hämeen Sanomat.
Here's another review. This time it's from the local newspaper Hämeen Sanomat.
torstai 3. marraskuuta 2011
Soundi 9/2011 Arvostelu/Review!
Soundin arvostelu lehden 9/2011 numerosta. Tällä kertaa painettu sana antaa levylle enemmän arvoa kuin virtuaalinen versio.
Here is a review from the Soundi magazine 9/2011 issue. It's in finnish only but 4/5 stars is always good news!
Here is a review from the Soundi magazine 9/2011 issue. It's in finnish only but 4/5 stars is always good news!
tiistai 1. marraskuuta 2011
Jazzrytmien levyarvostelu!!!
Black Motor: Hoojaa
Black Motorin Club El Toro, Vaarat Vastukset ja viime vuonna ilmestynyt Never Out Of Fashion - Live In Amsterdam albumit ovat saaneet jatkoa. Vähän aikaa sitten ilmestynyt uusi Hoojaa albumi jatkaa yhtyeen tavaramerkin, tiukan freen, linjalla. Uuden levyn sisältö on kuitenkin hieman seesteisempää kuin aikaisemmat paikoin hyvinkin rankan räväkät otatukset. Uutta on myös se, että levyn kappaleet ovat Kusti Vuorisen käsialaa, kun aikaisemmin yhtyeen jäsenet ovat yhdessä ja/tai erikseen kirjoittaneet kappaleiden sävellykset.
Yhtyeen uusi levy ei päässyt enää yllättämään siinä määrin kuin ensimmäinen kosketus tähän yhtyeeseen antoi. Näin freejazzin ystävänä on helppoa hehkuttaa, mutta mielestäni kyllä aiheesta. Black Motor esittää siekailematonta vapaata musiikillista ilmaisua rennon selkeästi ilman turhia jäsentelyjä, suoraviivaisesti ja antaumuksella, välillä rankalla otteella välillä vähän irtautuen melodisemmalle linjalle. Lumikki vie kuulijan satumaailmaan basisti Ville Rauhalan johdatellessa rauhallisesti Sami Sippolan saksofonia vastaamaan rehevästi, mutta raastavan säröisen rikkaalla latauksella. Lievää raakuutta osoittaen "saksipiipusta" löytyy yllättävän harmoninen melodisuus. Voodoojenkka jatkaa rauhallisesti, mutta muuttuu villiksi raivoksi loppua kohden.
Hotti liikkuu vuorostaan aivan eri tempolla. Rumpali Simo Laihonen piiskaa Sippolan kovaan rynkytykseen. Saksofoni alkaa ulvoa kuin susi kuutamolla armoa antamatta absoluuttista raakuutta hakien. Trio hyökkää eteenpäin kuin kymmenmetrinen tsunamiaalto työntäen kaiken irtilähtevän massan edestään liikkeelle. Hotti on sellaista voimaa, mikä pistää tantereen tömisemään.
Nimikkokappale Hoojaa alkaa seesteisesti surumielisellä vuodatuksella kuin itkuvirsi, mutta sitten alkaa Sippolan pojan raavas "sekoilu" hitaasti ja iljettävän rivosti kuin kaiku vastaisi yhteiseen tuskan huutoon, kunnes palataan kauniisti juurille Simo Laihosen huilun rauhoittavan itkun kautta. Sippolan puhallus kääntyy samalla takaisin kaihoisaan ylipursuvaan vuodatukseen. Nyrkkikyllikkivalssi pyörittää kuulijaa hitaan kauniin valssin tahdissa kuin paraskin "tähtien kanssa tanssija". Mutta ei aikaakaan, kun groovataan maittavasti ja muistin virkistykseksi palataan vielä valssin pyörteisiin lopuksi uudestaan. Kaunis balladi, Yksin Kaukana, vie Laihosen kuljettamana kuulijat rauhan tyyssijaan Rauhalan vastatessa kutsuun kauniisti bassollaan sooloilemalla ja Sippolan puhaltaessa lopuksi kuulijat nukuksiin.
Kansan Laulu on ikään kuin kunnianosoitus isänmaalle. Se todistaa lopuksi, että maanläheisyys on voimallisesti mukana yhtyeen soitossa Sippolan rääkätessä tenoriaan suunnattomalla raivonpuuskalla.
Black Motor trio edustaa voimakkaan energistä free latinkia, mistä kuultaa jäätävä viileys, mutta yhtyeen esityksestä löytyy myös aimo annos hienostuneen kaunista ja taiteellisesti viihdyttävää luovaa optimismia. Yhtye on ehdottomasti vapaan ja rohkean ilmaisun kärkikaartia maassamme, mutta tätä kehtaa kyllä esittää myös kansainvälisissä free piireissä. JKi (Jouko Kirstilä 31.10.)
Tässä vielä linkki Jazzrytmien sivuille
Black Motorin Club El Toro, Vaarat Vastukset ja viime vuonna ilmestynyt Never Out Of Fashion - Live In Amsterdam albumit ovat saaneet jatkoa. Vähän aikaa sitten ilmestynyt uusi Hoojaa albumi jatkaa yhtyeen tavaramerkin, tiukan freen, linjalla. Uuden levyn sisältö on kuitenkin hieman seesteisempää kuin aikaisemmat paikoin hyvinkin rankan räväkät otatukset. Uutta on myös se, että levyn kappaleet ovat Kusti Vuorisen käsialaa, kun aikaisemmin yhtyeen jäsenet ovat yhdessä ja/tai erikseen kirjoittaneet kappaleiden sävellykset.
Yhtyeen uusi levy ei päässyt enää yllättämään siinä määrin kuin ensimmäinen kosketus tähän yhtyeeseen antoi. Näin freejazzin ystävänä on helppoa hehkuttaa, mutta mielestäni kyllä aiheesta. Black Motor esittää siekailematonta vapaata musiikillista ilmaisua rennon selkeästi ilman turhia jäsentelyjä, suoraviivaisesti ja antaumuksella, välillä rankalla otteella välillä vähän irtautuen melodisemmalle linjalle. Lumikki vie kuulijan satumaailmaan basisti Ville Rauhalan johdatellessa rauhallisesti Sami Sippolan saksofonia vastaamaan rehevästi, mutta raastavan säröisen rikkaalla latauksella. Lievää raakuutta osoittaen "saksipiipusta" löytyy yllättävän harmoninen melodisuus. Voodoojenkka jatkaa rauhallisesti, mutta muuttuu villiksi raivoksi loppua kohden.
Hotti liikkuu vuorostaan aivan eri tempolla. Rumpali Simo Laihonen piiskaa Sippolan kovaan rynkytykseen. Saksofoni alkaa ulvoa kuin susi kuutamolla armoa antamatta absoluuttista raakuutta hakien. Trio hyökkää eteenpäin kuin kymmenmetrinen tsunamiaalto työntäen kaiken irtilähtevän massan edestään liikkeelle. Hotti on sellaista voimaa, mikä pistää tantereen tömisemään.
Nimikkokappale Hoojaa alkaa seesteisesti surumielisellä vuodatuksella kuin itkuvirsi, mutta sitten alkaa Sippolan pojan raavas "sekoilu" hitaasti ja iljettävän rivosti kuin kaiku vastaisi yhteiseen tuskan huutoon, kunnes palataan kauniisti juurille Simo Laihosen huilun rauhoittavan itkun kautta. Sippolan puhallus kääntyy samalla takaisin kaihoisaan ylipursuvaan vuodatukseen. Nyrkkikyllikkivalssi pyörittää kuulijaa hitaan kauniin valssin tahdissa kuin paraskin "tähtien kanssa tanssija". Mutta ei aikaakaan, kun groovataan maittavasti ja muistin virkistykseksi palataan vielä valssin pyörteisiin lopuksi uudestaan. Kaunis balladi, Yksin Kaukana, vie Laihosen kuljettamana kuulijat rauhan tyyssijaan Rauhalan vastatessa kutsuun kauniisti bassollaan sooloilemalla ja Sippolan puhaltaessa lopuksi kuulijat nukuksiin.
Kansan Laulu on ikään kuin kunnianosoitus isänmaalle. Se todistaa lopuksi, että maanläheisyys on voimallisesti mukana yhtyeen soitossa Sippolan rääkätessä tenoriaan suunnattomalla raivonpuuskalla.
Black Motor trio edustaa voimakkaan energistä free latinkia, mistä kuultaa jäätävä viileys, mutta yhtyeen esityksestä löytyy myös aimo annos hienostuneen kaunista ja taiteellisesti viihdyttävää luovaa optimismia. Yhtye on ehdottomasti vapaan ja rohkean ilmaisun kärkikaartia maassamme, mutta tätä kehtaa kyllä esittää myös kansainvälisissä free piireissä. JKi (Jouko Kirstilä 31.10.)
Tässä vielä linkki Jazzrytmien sivuille
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)